Leiripaivakirja

B-tytöt Benalmadenassa 6. - 13.4.

6.4.2008

Starttasimme Ruovedelta sunnuntai-iltapaivana lahes koko joukkueen voimin. Porukasta kotiin jai vain Linda, joka joutui jaamaan pitamaan Tampereen poliisikoulua pystyssa. Lindaa paikkaamaan saatiin kuitenkin Koivusen Sari, jonka matkakokemuksesta on reissussa paljon hyotya. Matkaan ei kuitenkaan ilman Selkeita paasty, silla Eero lahti kuskaamaan meita Helsinki-Vantaalle.

            Olimme henkisesti varautuneita viettamaan sadepaivia, silla saatiedotukset ennustivat koko alkuviikoksi vesikelia. Se ei kuitenkaan lannistanut mieliamme, silla kun rusketus halutaan, se myos saadaan, ja loppuviikosta sadepilvienkin on ennustettu siirtyvan pois.

            Lento kohti Malagaa lahti hieman myohassa ja lentokentalla odottelu oli hieman puuduttavaa. Kun kone viimeinkin paasi ilmaan, sujui matka mukavasti pastabolognesea syoden, radiota kuunnellen ja paasykoekirjoja lukien. Neljan ja puolen tunnin istumisen jalkeen saavuimme Malagaan ja onneksemme myos kaikkien matkalaukut olivat tehneet saman.

           Oli lahella ettemme myohastuneet matkanjarjestajan bussista, mutta bussin jo peruuttaessa pois parkkiruudusta loysimme oikean parkkipaikan ja ehdimme kyytiin. Bussimatkan jalkeen saavuimme hotellillemme Benal Beachille kolmen aikaan yolla, jaoimme huoneet, ja siirryimme nopeasti sankyihin, koska harjoitukset seuraavana aamuna alkoivat jo kymmenelta.

 

7.4.2008

Aamulla, osa enemman, osa vahemman vaivalloisesti herattyaan, paasimemme paivanvalossa ihastelemaan hotelliamme. Siihen ei kuitenkaan ollut kauheasti aikaa, silla oli lahdettava metsastamaan aamupalaa, ennen kentalle lahtoa. Kielinaisina ja - miehina juttelimme sujuvasti espanjaa kaupassa ( kaksi sanaa: Hola! ja Grasias).

           Nopeasti syodun aamupalan jalkeen lahdimme etsimaan harjoituskenttaa. Pienien mutkien kautta loysimmekin perille ja ensimmaiset harjoitukset saatiin kauntiin. Treeneissa keskityttiin pelkastaan lajiharjoituksiin. Kenttaan haettiin tuntumaa heitellen ja lyoden. "Pojat", Matti ja Jame, pysyivat myos kiireisina toimiessaan pallopoikina, silla pallot eivat aivan viela menneet aina oikeisiin paikkoihin. Reenien ajan saastyimme sateelta ja lampotila oli juuri sopiva harjoittelemiseen.

          Paivan edetessa myos sadepilvet saapuivat. Aikaa kulutettiin hotellissa ruokaa tehden ja muiden joukkuelaisten huoneisiin tutustuen.

          Illemmalla sade lakkasi ja lahdimme tutustumaan hotellin lahiympariostoon. Vieresta loytyi niin meri kuin puutarhakin, josta loysimme mm. kukkoja, emuja, riikinkukkoja jne. Avoimina uudelle kulttuurille, pysahdyimme myos McDonaldsissa.

         

  Nain lopuksi allekirjoittaneiden taytyy ilmaista pettymyksensa, silla suurista odotuksista huolimatta norsuja, tiikereita, simpansseja, sarvikuonoja yms. villielaimia ei ole viela nakynyt. Emme kuitenkaan luovu toivosta!

t: Riikka ja Anna R

 

PS. Terveisia kotiin, etta ainakin tassa kohtaa puhelin, rahat, passi ja matkaliput kotiin ovat yha tallessa, alkaa huoliko! 

 
Taman lahemmas villielaimia emme ole viela paasseet.

8.4.2008

Tiistaipaiva olisi voinut alkaa paremminkin. Taivas naytti maanantaitakin harmaammalta - Miljan ennustuksesta huolimatta. Kaikkien aamupala venyi, minka vuoksi kentalle lahto viivastyi. Kaiken lisaksi ylamakivoittoinen reittivalinta vain kiristi hermoja entisestaan. Ihan kuin se ei viela olisi ollut tarpeeksi, kentalla meita odottivat Suomesta mukaan lahteneet kuminauhat. Vastoinkaymisista huolimatta harjoitukset sujuivat loppujen lopuksi hyvin.

Iltapaivalla suuntasimme suurin odotuksin kohti Malagaa. Paiva ei kuitenkaan muuttunut aamua paremmaksi. Bussimatka Malagaan oli pitka ja puuduttava eika maaranpaakaan vastannut odotuksia. Tunsimme itsemme tosituristeiksi, silla vasta tovin harhailun jalkeen naimme ensimmaisia merkkeja ydinkeskustasta. Edes useat erilaiset vaateliikkeet eivat kohottaneet jo ennestaan apeaa mielta. Parin tunnin palloilun jalkeen palasimme hotelliimme saldona enemman tai vahemman ostoksia, litimarat kengat seka rakot kantapaissa.

Kehnon paivan paatteeksi pidimme pitkan palaverin, jossa keskustelimme muun muassa motivaatiosta, yhteishengesta ja tulevista haasteista.
Riikka, Anna, Taru ja Iida Malagassa.
Anna R, Riikka, Martta ja loman ensimmainen auringonpaiste.

9.4.2008

Edellisillan palaverin jalkeen ilmapiiri tuntui puhdistuneen. Aamupaivan harjoitukset sujuivatkin odotettua paremmin ja paalimmaiseksi jai hyva fiilis. Kaikki onnistuivat lyonneissaan, ja ulkokentalla nahtiin hienoja kiinniottoja. Lisaksi toisia kannustettiin entista ahkerammin. Edes pian harjoitusten jalkeen alkanut kaatosade ei pilannut aamun hyvantuulisuutta.

Miljan ennustuksesta huolimatta taivas naytti edelleen synkalta, minka vuoksi huoneessa istumisen sijaan paatimme lahtea kuluttamaan aikaa Torremolinokseen. Edellisen paivan matkasta viisastuneina varauduimme sateenvarjoin ja lampimin vaattein. Ehkapa juuri sen takia taivas selkeni, ja aurinko paasi nayttaytymaan pilvien lomasta.

Torremolinos osoittautui mielekkaaksi ajanviettopaikaksi, ja aika kului nopeasti. Monen tunnin kiertelyn jalkeen kaikilla oli jo nalka, joten etsimme lahimman pizzerian. Paikka oli vahan erilainen, mihin olemme Suomessa tottuneet: tarjoilija ohjasi meidat valmiiksikatettuun poytaan, ja tilasimme pizzamme hienostoravintolan tapaan menusta. Pizzeria oli kaikin puolin positiivinen yllatys.

Tata kirjoittaessa paiva on jo vaihtunut torstaiksi ja touhu alkaa kayda hieman levottomaksi. Keskiviikon perusteella jaksamme toivoa aurinkoisempaa loppuviikkoa.

 

Terveisin sirkkelin, vasaran, naulapyssyn, taltan, kompressorin ja muutaman espanjalaisen vahemman viehattavan rakennusmiehen naapurista huoneesta 709 rakennuksesta 2

Anna T, Iida, Miina ja Taru

10.4.2008

"Voiko ihanemmin paiva enaa alkaa"

Aamulla meidat heratti korviahivelevan kaunis pihatrimmerin aani. Taas kerran Milja aloitti paivan kertomalla meille saan seljenneen ja ehdimme totuttuun tapaan jo manata Miljan alimpaan kellariin tasta huomautuksesta. Tosin talla kertaa saimme noloina niella ylpeytemme ja tunnustaa hypoteesin todeksi. Saa oli todella seljennyt, eika edellispaivan auringonpilkahdus jaanyt ainoaksemme.

Jo tutuksi ja entista rakkaammiksi tulleiden kuminauhojen jalkeen tuntui auringon olemassaolo vielakin todellisemmalta paitojen ja housunlahkeiden kaariytyessa yha ylemmas reenien edetessa. Uima-altaan kuvat silmissamme reenasimme sinnikkaasti, joskin viimeisimmissa harjotteissa ajatukset harhailivat ehka hieman enemman aurinkotuoleissa kuin biomekaanisiin hienouksiin keskittyessa. 
Kopparit ottavat auringosta kaiken irti.
Altaan vesi oli mitä ilmeisemmin kylmää.

Toiset antautuivat auringonsateille heti reeneista vapauduttuaan, mutta viisaammat hillitsivat sisaisen auringonpalvojansa ja malttoivat odottaa palmujen takaa ilmestyneen pilvipeitteen vaistymista. Iltaan mennessa saldona oli noin viisi palanutta hartiaparia, muutamat punottavat posket ja noin tusina trimmattuja, after sunia tarvitsevia vatsalihaksia. Tosin Iidalla tahan kaikkeen (plus selan ja pohkeiden grillaamiseen) meni aikaa vain noin varttitunti. Loppuilta kului palovammojen viilentamisessa ja pokeria pelatessa panoksena pussillinen pistaasipahkinoita.

 

11.4.2008

"Pieni ankanpoikanen parvekkeemme eessa"

Milja oli varma, etta ankka oli yopynyt parvekkeellamme. Hetken aikaa asiaa tutkittuamme jouduimme toteamaan ankan olleen enemmankin seinaan hakkaava pyykkinaru. Taivas naytti lupaavalta toteuttaakseen unelmaamme uima-altaan reunalla.

Paivan reenit hellivat auringossa ja aikaisemmissa koitoksissa kiristyneita lihaksiamme rentoudellaan. Tilanneharjoitukset valmistivat toukokuussa siintavaan ensimmaiseen peliin ja loivat toivoa pitkan ja puuduttavan sisaharjoituskauden loppumisesta.

Iltapaivalla juosten syodyn lounaan jalkeen jatkoimme siita mihin edellispaivana olimme jaaneet eli auringon ottoon uima-altaan reunalla. Jalleen kerran pilvet ja viuhuva tuuli pilasivat sinnikkaat yrityksemme ruskettumisesta ja jouduimme jattamaan aurinkotuolit valttaaksemme vilustumisen.

Aikaisemmista hyvista pizzeriakokemuksista rohkaistuneina paatimme poiketa illalla eraaseen telttapizzeriaan, jossa saimme nauttia varsin maukkaista valmispohjaisista, torttutaikinalta maistuvista pizzoista, joista kokki oli todennakoisesti unohtanut tomaattikastikkeen. Illallistettuamme siirryimme jatkoille huoneeseen 709 ja uhmasinne kotiintuloaikaa palaamalla omaan huoneeseen vasta 00.20.

Terveisin Anne, Riina, Milja ja Martta

P.S Nyt jo lauantain puolella tata kirjoittaessamme takana on tayden tyopaivan (8 h) verran aurongonpalvontaa ja nestehukkaa. Terveisia kotiin !

Vaeltajat huikopalalla lähes huipulla

12.4

Aamulla kukin heräsi omia aikojaan. Kauan ei kuitenkaan nokka tuhissut aamutoimissa, koska aurinko ja sininen vesi houkuttelivat innokkaita lomailijoita. Vapaapäivän auringonotto aloitettiin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan paikallisen kukon kajauttaessa ilmoille komean kiekaisun. Koko päivä vierähtikin polttavan auringon alla rantatuolissa makoillen ja hyytävässä allasvedessä uiden. Päivän saldoksi saatiinkin suurimmalle osalle kipeitä, punaisia nahkoja, mutta myös kaunis, tasainen rusketus. Harjoitteluporukan ottaessa tällä kertaa rennosti, valmennustiimi plus huoltajamme Sari kipusivat reippaasti aamuvarhain kylän upealle vuorelle. Harhaankin oli menty, mutta onneksi (tällä kertaa) ne olivat valmentajien eivätkä harjoittelijoiden jalat, jotka olivat puhki.

Innokkaimpien jäädessä ottamaan vielä aurinkoa, osa porukasta lähti jo edeltä tuliaisostoksien kautta biitsille. Illemmalla nämä innokkaimmatkin nahkanpolttajat luovuttivat ja lähtivät etsimään pizzapaikkaa sekä tuliaisia kotiin.
Onnistunut pizzapaikka löytyi kiertelyn ja muutaman sisäänheittäjän jälkeen läheltä hotellia. La Locandassa pizzat olivat maukkaita ja täyteläisiä verrattuna eilispäivän valmispizzapohjiin. Kiertely päättyi tietysti markettiin karkkiostoksille.
Hotellille saavuttua melkein jokainen hilautui huoneesiinsa paikkailemaan matkalaukkujaan lähtövalmiiksi.

13.4

Aamu alkoi jälleen jo tutuiksi tulleilla aurinkotuoleilla. Aurinko paistoikin kirkkaalta, pilvettömältä taivaalta jo aamusta. Punaiset ihot saivat vielä viimeisen annoksen polttavaa aurinkoa. Osan grillatessa itseään altailla, toinen porukka lähti tekemään tuttavuutta hyisen meren kanssa ja ostamaan viime hetken tuliaiset. Suurin osa paistattelikin loppuminuuteille asti ja päivälliseksi kelpasi - mikäs muukaan kuin- McDonaldsin purtavat. Toiset puputtivat tyytyväisinä loput huoneiden jääkaappien antimista, jotka oli koottu yhteen sekalaiseksi kokonaisuudeksi. Vaikka koko viikko kului lähes tulkoon makaroonimössöjen voimalla, saatiin sitä vielä viimeinen lautasellinen syötyä. Loppupäiväksi oli saatu Karon, Iidan ja Jennin huone yhteiseen käyttöön, minne kaikki toivat matkalaukkunsa ja ruoan rippeet. Suihkussa oli tunkua 17 henkilön joutuessa käyttämään samaa suihkua. Kämpillä roikuttiin bussin lähtöön asti eli vartin yli 7 illalla.

Porukka yhteispotretissa ja kameran takana Sari
Noukimme matkaan myös toisen harjoittelujoukkueen SiiPen ja bussi lähti kaikki matkalaiset kyydissään kohti Malägan lentokenttää. Sinne päästyä meitä odotti pitkä jono lähtöselvityksessä. Vielä loppuhetken jännitykset saatiin, kun varustekassin kanssa syntyi härdelliä. Hyvällä englannin taidolla Matti sai kuitenkin asian selvitettyä ja jonokin liikkui taas eteenpäin. Turvatarkastuksesta kaikki selviytyivät ilman seurauksia, tosin ihmetystä aiheutti Jennin vesipullo, joka sai rauhassa tulla turvatarkastuksen läpi. Lentokentän kaupoissa käytiin vielä ostoksilla ja saimme ihailla Bulbasauria ja Sarmanderia, Miljan ja Annan omia pokemoneja, jotka tosin olivat kyniä. Lento oli taas hieman myöhässä, mutta kun koneisiin päästiin ja lento alkoi, kaikki loivat vielä viimeisen katseen Espanjan lämpimään ilmaan. Kyseessä oli (taas) yölento ja pian jo torkuttiin. Lento sujui mutkitta ja Suomessa oltiin noin puoli neljä aamuyöllä. Matkalaukutkin suvaitsivat saapua omistajilleen ja suuntasimme bussille, josta matka alkoi välittömästi kohti kotia. Bussissa oli hiljaista kaikkien tuhistessa unten mailla. Matka menikin nopeasti ja luminen Ruovesi häämötti horisontissa. Bussista tyhjennettiin matkalaukut ja jokainen suuntasi kohti omaa kotia ja pehmeää sänkyä.
Koko reissusta jäi hyvä maku ja tässä vähän terveisiä muille joukkueille: Valmiina ollaan!

Karo, Iida ja Jenni